Viikonloppuna 10. 8 oli Likkojen lenkki Oulussa. Latasin kultsin autoon kaikkien kamojen kans ja menoksi. Tarkoituksena oli viettää myös hetkellinen hengähdys tauko koti arjesta ja majoittua hotelliin yöksi. Matkalla Ouluun jonne nyt on tunnin matka olotila kävi melekose tukalaksi, johtuen suolan vähäisestä määrästä ropassani. Kun en nyt sitten ladannut kaiken muun lisäksi merisuolapussia tai muutakaan suolaa, kaarsimme apteekkiin ja kipaisin natrium pillereitä. Jopa kävely oli vaikeaa ja vielä vaikeampaa oli puhuminen vähissä suoloissa. Luulikohan apteekin neiti että pienessä hiprakassa tässä kyselen suolatapletteja kun kieli ei millään halunnu taipua suomen kielelle. Ajatuksetkaan eivät luistaneet koska en tajunnut, paljonko on 500mg. ja että sehän on hirveämäärä kuinka voin sen pillerin puolittaa... ( pölijä). Joudun ottamaan 8g suolaa päivässä osan siis voisin korvata valkoisilla pillereillä. Apteekista päästyäni naurahdin tyhmälle päälleni ja huitasin heti 2 naamariin. Olo paranani.
Saavuin Raatin kentälle. Tunnelma näytti olevan jo katossa. Vielä väsymys vaivasi. Onneksi aurinko paistoi. Kaverini kans aloitimme venyttelyt ja katseltiin muotinäytöksiä yms. yms.. hohhoijaa.. ja nautittiin päivästä.
Harmi vain ettei tällä kertaa ollut Hunksit paikalla... Ennen juoksua venyteltiin siinä naislaumassa kylkikylkeä vasten jokainen vähän erisuuntiin hypellen mutta melkein rytmissä pysyen. Kun venyttelyt ja jumpat olivat ohi, tuhatpäinen naisenerginen hormoonilauma lähti juoksemaan ja pakkohan siinä oli lähteä virran mukana.
1km tuntui jo 7 km:ltä. Mutta mitä pidemmälle pääsi, sen keveämmäksi olo tuli. MUTTA, polvi perhana päätti kipeytyä. Sitä kesti sitten kaikki ne 6.5km loppuun saakka. Lopussa tuntui etten pääse sitä pienintäkään mäkeä ylös. Mutta niin vaan menin suomalaisella sisulla ja verenmaku suussa. Perille päästyäni oli todellakin voittaja fiilis! enpä ole koskaan juossut noin paljon ja noin perkeleen kipeesti vielä.
Kun pysähdyin maaliin pysähtyi mun kävelykin. Polvi ei liikkunut eikä sitä voinu taittaa. Kinkkasin suoraan ensiapuun hakeen jääpussia ja kipulääkettä. Mitä ny yksistä kivuista, eiku illalla vaan kierrokselle tsekkaan Oulun yöelämää. Niin sitten mentiin ja oli toisaalta ihan helppoa tän dietin ohjeen mukaan syödä ravintolassa. Hotelli aamiainen koostui lähinnä kanamunasta, munakokkelista ja puurosta.. kiva kattella ku toiset vetää leipää, juustoo, leikkelettä... ai että, mut meikähän ei muute periksi anna! tää mun dietti ohjelma ja kuntoilu mennään läpi vaikka polovi suussa!
nyt, menen heittään poloveni vaakatasoon. ZZzzzzZ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti